Nykyisen mallinen polkupyörä, jossa on kaksi saman kokoista rengasta, kehittyi 1880-luvulla. Myöhemmin tuo nykyisen mallinen polkupyörä sai nimen “turvallinen polkupyörä”, sillä se ei vaatinut korkealla jättimäisen etupyörän päällä istuskelua, niinkuin edellisen vuosikymmenen mallit olivat vaatineet. Tämä uusi pyörä levisi nopeasti ympäri maailman, ja niinpä tuo samainen vuosikymmen oli myös Suomessa varsinaisen pyöräilymanian aikaa. Jo pian keksimisen jälkeen pyörät saivat myös erilaisia nykyäänkin tuttuja lisävarusteita, kuten lokasuojat ja ketjunsuojat, sekä nykyään harvemmin nähtävän suojan takarenkaalle, etteivät naispuolisten pyöräilijöiden pitkät hameiden tai mekkojen helmat takertuisi pinnojen tai ketjun väliin. Aikaisempien mallien polkupyörissä ei myöskään ollut ilmalla pumpattavia kumeja renkaidensa päällä, mutta 1800-luvun lopussa ne alkoivat yleistyä ja ajamise
sta tuli huomattavasti mukavampaa, kun pehmeät kumit lievittivät tiessä olevia kuoppia ja töyssyjä.
Pyöräily Euroopassa
Pyöräily harrastuksena ja liikkumismuotona lisääntyi etenkin Euroopassa 1900-luvulle tultaessa, mutta Yhdysvalloissa autojen suosio söi kiinnostusta pyöräilyä kohtaan. Jo tuolloin nähtiin merkkejä siitä, mitkä maat tulisivat myöhemminkin olemaan varsinaisia pyöräilyhulluja. Nykyään pyöräilyn mekkana tunnettu Alankomaat toi jo tuolloin Englannista roadster -mallista pyörää, joka on sata vuotta myöhemmin edelleen alankomaalaisten pyörien päämalli. Vuosisadan alussa keksittiin pyörään myös vaihteet, ja näitä vaihteellisia pyöriä alettiin käyttää myös yhä yleistyvissäpyöräkilpailuissa, joita järjestettiin ympäri läntistä Eurooppaa.
